Harakka

Puutarhaa suojaavan kuusiaidan liepeillä harakat touhusivat keväällä ahkerasti, mikä herätti huomiota. Kuinka sattuikaan, kuusiaidasta löytyi harakkapariskunnan pesä ja siellä oli jo jälkikasvua.

Pesästä evakuoitiin yksi poikanen. Vanhempi väestö luultavasti ajatteli, että ottakoon pojat harakan lemmikiksi, kyllä kai se menehtyy, jolloin olisi yksi roskalintu vähemmän. Harakka osoittautui kuitenkin sitkeäksi selviytyjäksi ja alkoi viihtyä ihmisten kanssa. Lintu asusti pihapiirissä talon läheisyydessä ja seurasi aktiivisesti ihmisten toimia.

Harakkaa ruokittiin madoilla, leivänpaloilla, perunan kuorilla ja muulla jäännösruoalla. Lintu oli todella kaikkiruokainen, sillä se söi paljon ja kaikkea mitä tarjottiin. Fyysinen kehitys oli nopeaa ja lintu kasvoi ja sai nimen ”Haakki”. Liikkuminen eteni kävellen tai hyppimällä, mutta lentäminen ei muistunut mieleen ollenkaan. Ehkäpä se samaistui pihapiirin ihmisiin sekä kissaan ja koiraan. Hyvin syöneen linnun ulkomuoto alkoi muistuttaa kanaa, eikä lainkaan solakkaa harakkaa.

Haakki joutui paikallisiin lentoharjoituksiin. Harjoitukset alkoivat rajulla lennä tai putoa menetelmällä. Lintua otettiin kahdella kädellä kiinni ja heitettiin ilmaan. Kertaakaan lintu ei pudonnut kiven lailla maahan, vaan siivet alkoivat löytyä ja lintu tajusi siipien tarkoituksen liitäessään takaisin maahan. Mitähän lienee ajatellut? Haakki solakoitui ja muuttui harakoiden valioyksilöksi tajuttuaan lentämisen tuoman edun maassa taapertaviin ihmisiin nähden. Ruokailu muuttui omatoimiseksi mm. pistäytyen koiran ruokakupilla lounaalla ja livahtaen sieltä lentoon tarpeen tullen.

Haakin lähipiiriin kuuluivat kuuluvat ihmiset ja eläimet. Ihmisiä se ei pelännyt lainkaan vaan lennähti olkapäälle ja oli hyvin seurallinen eläin, kuten kissa tai koirakin. Ääntely vaihteli sen mukaan, mikä oli Haakin mieliala. Hyvällä mielellä ollessaan se sirkutteli hiljaisella äänellä kuin paraskin soitin ja kun sitä otti jokin asia päähän, niin äänilaji muuttui kiroilua muistuttavaksi r-äänteitä sisältäväksi karheaksi melodiaksi. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kuuluisa harakan nauru on tarkoitettu lajitovereiden väliseen viestintään. Kerran sille tarjottiin saunaolutta pullonkorkista, nokallinen olutta maistui ja ääniala muuttui korkeatasoiseksi sirkutukseksi ja käytös sosiaalisen osallistuvaksi. Kaveeraus kissan kanssa oli jatkuvaa vaanimisleikkiä. Leikki eteni harakan touhutessa omiaan maapinnan tasolla ja kissa hiiviskeli matalana ruohikossa, hännän pää vispaten kohti Haakkia. Kissa syöksähti kohti lintua ja samassa lintu lennähti, jolloin kissan iloksi jäi pelkkä loikkaharjoitus. Sama hippaleikki saattoi jatkua pitkään. Koskaan kissa ei tavoittanut harakkaa, joten ei tiedetä, olisiko lintu kärsinyt vaurioita hyökkäyksen onnistuessa, vai oliko hyökkäys koskaan edes todellinen, ehkäpä pelkkä villin kissaeläimen saalistusharjoitus?

Posti oli Haakin elinaikana noudettava paikallistien postilaatikolta, maitolaiturin kupeesta. Sanomalehdet ja kirjeposti noudettiin arkipäivisin joko itse, tai naapureiden toimesta. Kävellen reippailun merkeissä tapahtunut uutiskertymän nouto sai Haakin terästymään matkalle mukaan. Lintu lenteli aitatolpalta toiselle ja odotteli postinhakukumppaniaan, joka joutui kävelemään maata pitkin. Aikansa kuluksi se keräili maasta kaikkea kiiltävää ja erikoista, mitä se piilotteli ja varastoi mitä ihmeellisimpiin nokan mentäviin koloihin, niin katoilla kuin sähkö- ja puhelinpylväissä. Tämä harakan puhtaanapitoharrastus aiheutti myös pelkoa ja kauhua, sillä harakka oli kiinnostunut myös tupakan natsoista. Ajalle tyypillisesti pöllitupakan natsa singottiin holkista maahan, jolloin Haakki kiinnostui natsasta välittömästi. Natsa nokassa se lennähti katolle ja tunki aarteensa johonkin nokan mentävään rakoseen. Ainekset kuuluisaksi pyromaanilinnuksi olivat olemassa, mutta näin ei kuitenkaan tapahtunut.

Viljan korjuu tapahtui näinä aikoina jo leikkuupuimurilla, mutta pieni alue oli varattu perinteisempää työtapaa varten. Vilja kaadettiin ja seivästettiin ja harakka oli kiinnostuneena seuraamassa työn kulkua. Viljan seivästykseen harakka osallistui seuraamalla toimintaa tarkasti ja sitten se huomasi itselleen sopivan tehtävän. Maahan oli pudonnut irrallisia tähkäpäitä, joita Haakki kantoi nokassaan viljaseipäiden latvoihin, josta sitä kehuttiin. Työmaalla oli traktori paikalla ja harakka piti taukoa istumalla traktorin pystypakoputken läpän päällä. Traktori käynnistettiin, niin läppä ponnahti ylös ja kamala moottorin meteli ponnahti jalkojen juuresta. Haakki lennähti lähimmälle seipäälle ja vaikutti äänestä päätelleen kiroilleen karkeasti, mutta ei kantanut kaunaa katalasta tempusta jälkeenpäin.

Uteliaana lintuna Haakki havaitsi sinisen pakettiauton ja uuden ihmishahmon pihapiirissä. Mies sijoitti pakettiautonsa sen kamalan traktorin lähettyville ja levitti traktorin alle suojamaton. Miehellä oli paljon kiiltäviä työkaluja, mutta liian painavia talteen otettaviksi. Sitten hän otti traktorista pienen messingiltä näyttävän kiiltävän renkaan, johon saattoi napata kiinni ja viedä se omaan talteen navetan katolle. Mies muuttui kamalan julmaksi, otti Haakin kiinni ja uitti sen syksykylmässä sadevesisaavissa. Ehkä hän ei ymmärtänyt linnun auttamista huoltotyössä. Haakki kastui, paleli ja lennähti tuvan ikkunan taakse levittelemään likomärkiä siipiään, että häätäkää se kamala ukko pois traktorin kimpusta.

Haakki oli kesy ihmisläheinen lintu, olihan se kasvanut ihmisten seurassa ja kenties pitänyt ihmisiä jopa vanhempinaan. Tiellä kulkevat ihmiset kiinnostivat kovasti ja niin Haakki lehahti olkapäälle tuttavuutta tekemään jopa iltapimeän aikaan. Kiinnostava kohta ihmisessä oli korva, johon olkapäältä ylettyi mainiosti nokalla tutkimaan. Tutustuessaan ohikulkijoihin iltahämärissä, se saattoi saada aikaan mummojen pikajuoksun dokumentoimattomia ennätyspyrähdyksiä.

Haakki laajensi elinpiiriään lähinaapureihin ja niin löytyi avoin ikkuna talon ylisille, jossa oli lakanapyykki kuivumassa. Uteliaana lintuna se meni ihmettelemään lakanoita ja käveli pyykkinaruja pitkin lakanoiden päällä harakanvarpaillaan. Sattui kuitenkin niin, että lintu oli ollut aiemmin matojahdissa märällä multapellolla ja näin lakanat saivat uuden varvasmallisen painokuosin. Ehkä siitä olisi syntynyt Marimekolle uusi Haakki menestysverhosarja tai lakanakuosi. Kaikki eivät jaksaneet ymmärtää Haakin hyvää tarkoittavaa menestyslanseerausta kankaan kuvioinnissa, joutuessaan uudelleen lakanapyykille.

Syksyn kylmetessä ja linnun ollessa jo aikuisen oloinen, erään kerran ilmestyi tuvan ikkunan taakse kaksi harakkaa kurkistelemaan pirtin puolelle. Ehkä se kertoi sensaatiouutisia harakkain uutistoimistolle asuinoloistaan ja ihmiskumppaneistaan tai sitten se houkutteli mahdollista puolisoa näyttäen, että tuonne pääsisit asumaan, vaikka lintu ei pirtin puolella ollut koskaan.

Ensilumen tultua kissa säilyi harjoitus- ja leikkikumppanina lumihangessakin. Kissalle pehmeä puuterilumi oli haasteellinen elementti verrattuna harakan lentotaitoon hangen yläpuolella. Kerran harakka oli saanut houkuteltua kissan pihan sireenipensaan ohuille latvaoksille. Kissa oli vaikeassa pinteessä pitäen kiinni kaikilla tassuillaan itsensä pensaassa, putoamatta lumihankeen. Haakki kelpo lintunero hypähti kissan takapuolelle ja veti nokallaan kissaa hännästä. Kissa oli heikoilla latvaoksilla eikä voinut irroittaa otettaan oksista putoamatta pensaasta, tavoittaakseen harakkaa.

Syksyn muuttuessa talveksi harakka pysytteli pihapiirissä ja yöpyi varpusten seurassa puimalassa. Haakki joutui ihmisten epäsuosioon ahdisteltuaan mummoja iltahämärissä ja kärähdettyään lakanoiden harakanvarvaskuvioinnista sekä mahdollisesta pyromania alttiudesta tupakan natsoja kätkiessään. Talossa tuli käymään metsäasioiden tiimoilta mies, johon harakka teki tuttavuutta. Mies halusi viedä harakan mukanaan kirkonkylän liepeille, niin harakka laitettiin pahvilaatikkoon ja se matkusti autossa uudelle seudulle. Haakki protestoi pahvilaatikkomatkustamista harakan karkeilla kirouksilla. Päästyään viimein vapauteen pahvilaatikosta, se lähti omille teilleen välittämättä miehen tarjouksista. Kirkonkyliltä on kuulunut tarinoita, jossa Haakki on tutustunut maitopussia kuljettavaan lapseen. Harakka oli lennähtänyt lapsen käsivarrelle ja nokkaissut pussin rikki tutkiessaan tätä ihmettä. Maitoa se oli, ihan samaa kuin kissan kupissakin. Lapsi alkoi parkua pelästyksestä ja kuinka selittäisi tapahtuman kotona, kun maito valui maahan. Haakki pakeni paikalta lähimpään valopylvääseen ihmettelemään tilannetta. Siihen aikaan maito ja piimä myytiin litran muovipusseissa. Pussin kulmaan leikattiin reikä, josta maito kaadettiin sopivaa pussikannua käyttäen laseihin. Toinen tarina on harakan vierailusta ravintolassa. Haakki oli lennähtänyt avoimesta ovesta sisälle, mutta ihmiset raivostuivat harakan läsnäolosta. Haakki häädettiin siivousharjaa käyttäen ulos, onneksi avoimella ovella seisoi sama kaluunamies kuin sisään lentäessäkin. Haakki tarkasti lähipuussa vauriot, onneksi vain yksi pyrstösulka oli hieman taipunut. Myöhemmin keväällä lintuharrastajat huomasivat tarkkaillessaan harakan pesintää komean yksilön, jolla oli yksi pyrstösulka hieman taipunut. Alkukesällä yleisurheilukauden alkaessa havaittiin urheilukentän liepeillä harakka, jolla oli taipunut pyrstösulka. Haakki oli pituus- ja korkeushyppypaikan läheisyydessä tarkkailemassa ihmisten lentoharjoituksia, mutta totesi, että kovin matalaksi ja lyhyeksi jäävät ihmisten lennot. Nähdessäsi harakan , muista että se voi olla Haakki harakan sukulainen.”